Miellä kaikilla on ”sisäinen lapsi”. Lapsi, joka odottaa sydämemme oven takana.
Tässä nopeassa elämän tahdissa emme aina ehdi kuunnella sisäistä lasta. Paljon on myös tapahtunut syntymähetkemme ja aikuisuuden välillä. Lapsuus- ja nuoruusvuosien aikana tapahtuu paljon asioita, jotka eivät edesauta lasten kasvua. Emme saa tarpeeksi läheisyyttä, rakkautta ja ärsykkeitä, jotta meistä kasvaisi terveellä itsetunnolla varustettu Minä. Sen sijaan kuljetamme sisällämme ”haavoittunutta lasta”. Tämä haavoittunut lapsi aiheuttaa monenlaisia ongelmia elämämme aikana. Se halua tulla kuulluksi, haluaa kertoa tuskistaan, mutta työnnämme lapsen äänen loitommalle. Sen sijaan että kuuntelisimme, ”juoksemme” aktiviteetteihin, juomme tai syömme jotta emme kuulisi itkua sisällämme. Luomme rooleja ja käytämme naamioita eri tilanteissa. Lopuksi emme enää saa yhteyttä kehoomme ja sieluumme. Tämä aiheuttaa ajan myötä vieraantumisen, tyhjyyden tunteen ja eräänlaisen avuttomuuden, jota jälleen yritämme juosta karkuun. Tiellemme ilmestyy kuitenkin seiniä ja kuoppia, ja joudumme pysähtymään.
Näissä tilanteissa mietit varmasti miksi voit niin huonosti. Haavoittunut lapsesi ottaa sinuun yhteyttä, ja tunnet ehkä itkun sisälläsi. Tai kalvavan tunteen että sinun pitäisi lähteä jonnekin, tehdä jotain, tai tavata ihmisiä. Ihminen täyttää arkensa kaikenlaisella ”tekemisellä”, jotta välttyisi kohtaamasta sisäistä ääntään.
Sen sijaan, että juoksisit pakoon sisäistä lastasi, voisit yrittää kuunnella hänen ääntään. Tämä ääni haluaa sinulle kaikkea hyvää, ja tietää parhaiten mitä tarvitset, jotta voisit tuntea itsesi tyytyväiseksi.
Tämä haavoittunut lapsi voi antaa sinulle suuren parantavan voiman. Sisäisen lapsen kuunteleminen auttaa ihmistä päättämään lapsuutensa ratkaisemattoman surun. Hylkäämisen tuska, erilainen kaltoinkohtelu, lapsuuden tarpeiden huomioonottamisen puute, tai hämmennys, joka syntyy häiriintyneen perhetilanteen vuoksi, voidaan tuoda päätökseen.
Tällä lapsella on kyky auttaa meitä ja tehdä meistä ehjiä, tuntea sisäisen lämmön, sen sijaan että tuntisimme tyhjyyden, jota olemme yrittäneet täyttää kaikenlaisin keinotekoisin tavoin. Kun ihminen jälleen löytää ja lohduttaa haavoittunutta sisäistä lastaan, tulee hänen ihanan lapsensa luova energia jälleen esille. Kun sisäinen lapsi on integroitu, tulee hänestä uudistumisen ja elinvoiman lähde.
Carl Jung kutsui sisäistä lasta nimellä ”ihmelapsi”, tarkoittaen synnynnäistä kapasiteettiamme kiehtoutuneina tarkastella maailmaa ja luovuuttamme. Sisäisen lapsen kanssa työskenteleminen on nopein ja voimakkain tapa saada aikaiseksi terapeuttisia muutoksia ihmisessä. Nämä muutokset ovat syvällisiä, voima ja luovuus vapautuvat samalla kuin menneisyyden haavat paranevat.
Sisäinen ydin rakentuu sisäisistä kokemuksista. Se koostuu aikaisemmista tunteista, ajatuksista ja muistoista, ja on muotoutunut reaktioista lapsuutemme ympäristöä kohtaan. Sekavassa ja turvattomassa ympäristössä lapsen on löydettävä erilaisia selviytymiskeinoja. Näin muodostuu käyttäytyminen, joka lapsen on luotava, jotta saisi tarpeensa tyydytettyä. Mikäli ympäristö on lapselle jatkuva taistelutanner, on hänen hankittava erilaisia selviytymiskeinoja, joista tulee jatkuvia. Lapsi rakentaa erilaisia rooleja, jotka antavat hänelle mahdollisuuden saada tarpeensa tyydytettyä, tavalla tai toisella.