”Sielun viisaus,
opastus,
elämänviisauden aarre
sinä shamaani,
kerro minulle,
oma lahjakkuuteni ei riitä,
sinä, shamaani
tunnet tien edessämme…”
Shamaanien rukouslaulu, Siperia 1912
Shamanismi on muinainen ilmiö. On olemassa 30.000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia, jotka voidaan tulkita esittävän shamaaneja. Shamanismi on kokoelmanimi erilaisille filosofioille ja ilmiöille eri luonnonkansojen elämäntavoista. Perusteena on maailman uskonnot, jotka ensisijaisesti painottavat harmoniaa ympäristön kanssa ja näkevät kaiken osana suurempaa asiayhteyttä ja kokevat kaiken vaikuttavan kaikkeen.
Sana shamaani on lainaus siperialaisesta Tungus-kansankielestä tarkoittaen ”hän, joka tietää”, ”hän, joka tuntee” tai ”hän, joka on hurmioitunut”. Nöyränä luontoa ja aikaa kohtaan shamaani näkee itsensä ja ympäristönsä osana suurempaa kokonaisuutta. Luontoa ylistetään ja kunnioitetaan ihmisen äitihahmona, elämänantajana, suunnannäyttäjänä ja kotina. Harmonia, tasapaino ja nöyryys ovat avainsanoja vuorovaikutuksessa luonnon, eläinten, kanssa ihmisten ja henkisen maailman kanssa.
Kokonaisvaltaiseen ajattelumalliin ei sisälly ainoastaan ihmisen suhde ympäristöön, vaan korkeammassa määrin myös yksilön oman järjen, tunteiden ja kehon suhde. Toisin sanoen aivojen, sydämen ja käden välillä pitää vallita tasapaino. Tämä tapa ajatella, tuntea ja suhtautua ympäröivään maailmaan kulkee kantavana perusajatuksena shamanismissa.
Parantaminen on yksi shamaanin päätehtävistä, yhtä tärkeänä pidetään tiedon ja voiman löytämistä. Monien myyttien mukaan ensimmäinen shamaani on ollut naispuolinen ja erinäisten tutkijoiden mukaan shamanismia harjoittavat henkilöt olivat alkujaan pääosin naisia.
Usko sielun olemassaoloon on esiin nouseva piirre shamanismissa. Kaikki kosmoksessa on elävää ja yhteen punottu toisiinsa. Kaikki olennot vaikuttavat toisiinsa yhteisessä energiakentässä, jossa kaikki on olemassa. Shamaanien mukaan aikakin elää; ei ole olemassa alkua eikä loppua. Ollut, mennyt ja tuleva ovat läsnä lomittain tässä hetkessä. Shamaanien tie on voiman tie, jossa yhdistytään hengen voimaan. Parantuminen tapahtuu astuessa äärettömyyteen ja koetaan valo ajattomana hetkenä.